Makularappeuma

Makularappeuma


Verkkokalvon keskialueen eli makulan ikärappeuma on yksi tärkeimmistä näköä huonontavista sairauksista. Makula on parin millimetrin läpimittainen alue aivan silmänpohjan keskellä.

Se saa pääosan tarvitsemastaan hapesta ja ravinteista suonikalvon verisuonista, jotka sijaitsevat verkkokalvon uloimman kerroksen, pigmenttikalvon alla. Makulassa näköaistinsoluja on tiheämmässä kuin verkkokalvon muissa osissa ja sitä vastaavalla alueella on siis suurin näöntarkkuus. Makulan pitää toimia kunnolla, kun luemme, kirjoitamme tai ajamme autoa. Verkkokalvon reunaosat puolestaan vastaavat näkökentän laitaosista, joilla tarkkuus on pienempi.

Ikä

Makularappeuma kehittyy iän myötä ja sen riskiä lisäävät muunmuassa verenpainetauti valtimonkovettumatauti, tupakointi, altistus auringon valolle ja mahdollisesti perinnöllinen alttius.
Näiden seurauksena verenkierto ei enää voi toimittaa makulan alueelle sen tarvitsemia ravinteita eikä kuljettaa pois sen tuottamia kuona-aineita.

Drusenit

Makulavaurion ensimmäinen merkki ovat usein kuona-ainekertymät, joita nimitetään druseneiksi. Drusenit häiritsevät makulan toimintaa ja niitä vastaavat kohdat keskeisellä näkökentällä hämärtyvät.

Kuiva rappeuma

Vaurion pahentuessa aistinsolut surkastuvat pois ja niiden jäljelle jää vain arpikudosta, joka ei aisti valoa. Tällaista tilaa kutsutaan kuivaksi makularappeumaksi.

Nesteinen rappeuma

Sen vastakohta on kostea makularappeuma. Verkkokalvon solut voivat reagoida ravinteiden puutteeseen erittämällä VEGF -nimistä kasvutekijää, joka kiihdyttää uusien verisuonien kasvua. Ongelma vain on, että uudet suonet eivät toimi kuten terveet eivätkä kasva oikeaan paikkaankaan. Pigmenttikalvon eristävä vaikutus rikkoutuu ja uusista suonista erittyvä verihera turvottaa verkkokalvon ja voi kohottaa sen paikaltaan. Näkökenttään tulee hämärryksen lisäksi vääristymiä. Suorat viivat alkavat muuttua mutkikkaiksi. Lopulta uudissuonet aiheuttavat yleensä verenvuotoja verkkokalvon sisään tai sen alle. Keskeinen näkökenttä, joka ennen näki kaikkein tarkimmin, sokeutuu. Sensijaan verkkokalvon ja siis myös näkökentän reunaosat ovat edelleen normaalit. Suurikokoiset kohteet näkyvät ja esimerkiksi liikkuminen sujuu näön varassa, vaikka tarkkuus ei enää riitäkään tarkkuutta vaativiin tehtäviin, kuten lukemiseen ja autoiluun.

Hoito

Ikään liittyviä rappeumailmiöitä ei yleensä voida kokonaan parantaa, mutta häiriön etenemistä on pyritty ainakin hidastamaan monillakin menetelmillä viime vuosikymmeninä: Laserhoito, säteilytys, kuumennushoito, verkkokalvokirurgia, makulan siirto, fotodynaaminen hoito, VEGF-estäjät.
Hoidot tepsivät lähinnä vain kosteaan makularappeumaan

Laser

Laser on tehokasta ja tarkkaan annosteltavaa valoa, joka tuottaa kudoksiin osuessaan lämpöä. Sillä voidaan polttaa uudissuonia pois. Valitettavasti polton kohdalta tuhoutuvat myös näköaistinsolut. Niinpä laseria voidaan käyttää vain joissakin erikoistapauksissa, joissa hoidettavien suonten sijainti on näön kannalta vähemmän kriittinen.

Kirurgia

Uudisuonet voidaan myös poistaa kirurgisesti näkösoluihin kajoamatta. Leikkaus on kuitenkin hyvin vaativa ja altis vakaville komplikaatioille. Niinpä myös nämä leikkaukset tulevat kysymykseen vain hyvin harvoissa erikoistapauksissa.

Fotodynaaminen hoito

Fotodynaamista hoitoa sensijaan on käytetty paljon. Kysymyksessä on eräänlainen lääke- ja laserhoidon yhdistelmä, joka vaikuttaa vain uudissuoniin. Uudissuonet poikkeavat terveistä suonista ja tietyt lääkeaineet tarttuvat herkästi uudissuoniin. Kun tällaiseen lääkeaineeseen lisätään ominaisuus, joka tehostaa laserhoidon vaikutusta, hoito voidaan antaa niin pienellä teholla, että se ei vahingoita terveitä suonia, mutta tuhoaa uudissuonet. Herkistinaine annetaan kyynärvarren laskimoon ja viisitoista minuuttia myöhemmin suoritetaan laserhoito. Useimmiten tarvitaan useita hoitokertoja.

Varotoimet hoidon jälkeen

Hoito on kivuton, mutta herkisteaineen takia potilaan pitää pari vuorokautta hoidon jälkeen käyttää suojalaseja ja välttää auringonvaloa ja kirkkaita valaisimia, kuten esimerkiksi hammaslääkärin valaisinta.

VEGF -salpaajat

Uusin makularappeuman hoito ovat kasvutekijäsalpaajat. Ne ovat lääkeaineita, jotka estävät uudissuonia edistävän VEGF-kasvutekijän vaikutuksen. Ne eivät vaikuta näkösoluihin lainkaan. Kun tällaista lääkeainetta ruiskutetaan silmään, uudissuonet eivät enää lisäänny ja yleensä myös jo kehittyneet uudissuonet surkastuvat. Tämä hoito usein myös parantaa näöntarkkutta eikä vain pysäytä sen huononemista. Vaikutus ei kuitenkaan ole pysyvä ja niinpä pistoksia pitää antaa toistuvasti ja säännöllisesti kuukausien, jopa vuosien ajan. Taudin kulku ja hoidon eteneminen ovat hyvin yksilöllisiä. Hoidettavan silmän makulaa pitää seurata säännöllisesti, jotta pistokset tulisivat annetuiksi oikeaan aikaan. Seurannassa tarvitaan tavallisen silmälääkärin suorittaman tarkastuksen lisäksi erilaisia kuvantamistutkimuksia.

Ennen lääkeruisketta

Ennen lääkeruisketta ei pidä käyttää piilolaseja viikkoon. Hoitopäivänä ei ole suotavaa käyttää ehostusta eikä koruja. Ennen hoitoon tuloa suositellaan peseytymistä desinfioivalla pesuaineella.

Lääkeruiskeen jälkeen

Lääkkeen ruiskuttamisen jälkeen käytetään silmätippoja. Vilustumista ja tartunnanvaaroja tulee välttää.
Silmän sisäinen tulehdus on onneksi hyvin harvinainen, mutta sitäkin vakavampi tilanne. Se pitää hoitaa välittömästi. Jos leikattu silmä alkaa yllättäen punoittaa ja särkeä tai sen näkö hämärtyy, ottakaa välittömästi yhteys silmäkirurgiinne. Silmän kohtalo voi olla kiinni tunneista, joten seuraavaa arkipäivää ei saa jäädä odottamaan.

Comments are closed.